Voi muna, mulla on ihan suunnattoman huono päivä. Palasin eilenillalla Savoon ja tiesin jo junassa, että tänkertaisesta sopeutumisprosessista tulee vähintään yhtä vaikea kuin joululoman jälkeen.. Vitutti siis lähes kaikki jo etukäteen. Melkein meinasi itku päästä kun ajattelin, miten kauan on seuraavaan Helsingin-reissuun, ja se on jo paljon se.

Yritän suhtautua positiivisesti ja iloita siitä että oon taas oman asunnon rauhassa ja niin edelleen, mutta ei. Kaikista eniten ehkä vituttaa se, että annan itteni vaipua tällaseen itsesääliin ja pölhöön oloon, vaikka todellisuudessa mulla on kaikki hyvin myös tässä kaupungissa. En ole yksin sillä hyviä kavereita piisaa, täällä on sentään talvisen kaunista ja voisin helposti hukuttautua opiskeluhommien määrään. Mutta tänään edes edellämainitut faktat eivät mahdu mun paksuun kallooni. Mua ärsytti yksi opiskelukaveri ihan suunnattomasti, minkä takia koko päivä tuntui menevän vielä pahemmin pilalle vaikkei se edes sanonut tai tehnyt mitään ilkeetä. Mä vaan oikein kiehuin kävelllessäni kotiin, kun vaan ajattelinkin koko tyyppiä. "Helsingissä en joudu olemaan tekemisissä tollasten urpojen kanssa", jne. Tällasta kypsää ja fiksua ajatuksenjuoksua siis.